Miinalautat Pansio, Porkkala ja Pyhäranta

Miinalauttojen suunnittelu, rakennus ja elinkaaripäivitys

ILS Oy perustettiin 13.6.1988 telakkakriisin ehdittyä vaikuttamaan myös Turussa sijainneen Oy Laivateollisuus Ab:n toiminnan lopettamispäätökseen. Ajankohta oli kaikkiaan vaikea ja kilpailu pienistäkin suunnittelutöistä oli Suomessa kova. Onnistuimme saamaan raumalaiselta Asennusliike Lehtinen Ky:ltä (myöhemmin Aslemetals Oy) toimeksiannon jäissäkulkevan raskaan luotsikutterin suunnittelusta, jonka projektinumeroksi tuli P002. Kutteri rakennettiin Niilo Lehtisen uudella Olkiluodon telakalla, ja työn aikana syntyi hyvä luottamus siihen, että yhteistyössä voimme käsillä olevasta lama-ajasta selvitä. Kutteri luovutettiin Suomen Merenkulkuhallitukselle 1989.  Jo kutterin rakennusaikana teimme työtä yhteisten projektien löytämiseksi. Kävimme esittäytymässä sekä kotimaisille varustamoille että neuvostoliittolaisille laivanostajille sekä Moskovassa että Leningradissa.

Telakoiden tilanne Suomessa vain huononi, kun kävi ilmeiseksi, että Neuvostoliiton tilauksetkin loppuvat eikä kotimaisiakaan uusia laivanrakennusprojekteja suurikaan syntynyt. Meillä oli yhteisesti hyvä valmius ja osaaminen pienten laivojen rakentamiseen ja näin ollen isojen telakoiden kanssa ei suurta ristiriitaa syntynyt. Uskalsimme tiivistää yhteistyötä perustamalla yhteisen osakeyhtiön Olkiluodon Telakka Oy:n tavoitteena rakentaa ja huoltaa pieniä aluksia Asennusliike Lehtinen Ky:n omistamalla Olkiluodon telakalla. Onnistuimme saamaan tilauksen Merivoimilta Laivateollisuus Oy:llä rakennetun M/S Hylkeen peruskorjauksesta, jossa alukseen asennettiin uudet pääkoneet ja azimuth-ruoripotkurilaitteet. Sopimus Suomen ympäristökeskuksen kanssa allekirjoitettiin 28.6.1990, ja se antoi uskoa uuden telakan mahdollisuuksiin. Työ oli mittava – laivan pituutta kasvatettiin ja uusien pääkoneiden ja potkurilaitteiden suunnittelussa ja asennuksessa suomen Merivoimien Esikunta oli avainasemassa. Lisäksi aluksen öljytorjuntajärjestelmää uudistettiin aktiiviseksi Suomen Ympäristökeskuksen ohjeitten mukaisiksi. Hylje luovutettiin koeajojen jälkeen 26.4.1991.

M/S Hylkeen öljyntorjunta-alukseksi muutostyön aikana saimme myös kuulla, että Merivoimilla on tavoitteena rakentaa Rauman telakalta tilattujen miinalaivojen lisäksi apualuksiksi kolme pienempää miinalauttaa, joiden toimintavaatimuksista keskustelimme Merivoimien edustajien kanssa ja kiinnostuimme laivojen tekniikasta. Merivoimat julkaisi Suomen telakoille tarjouspyynnön, jonka liitteenä oli vaatimukset aluksen toiminnalle. Meillä jo tiedossa oleviin alustaviin vaatimuksiin oli tullut lisää vaatimus kovasta jäissäkulkukyvystä, mutta vaatimusta pienestä syväydestä ei ollut lievennetty. Tämä johti siihen, että kiinnostuimme lisää ja näimme mahdollisuuden tarjota Merivoimille alusta, joka toteuttaisi vaatimukset.

Merivoimat tilasi kolme miinalauttaa konseptimme mukaisesti Olkiluodon Telakka Oy:ltä, kaksi merivoimille ja yksi rannikkotykistölle.

Ratkaisu ei ollut tyydyttävä Suomen suurille telakoille, vaan sopimuksen jälkeen sekä Olkiluodon että merivoimien suuntaan luotiin huomattavia paineita muuttaa päätös ”Suomen etujen mukaiseksi”.  Päätös kuitenkin piti eikä sitä muutettu maanitteluista ja uhkailuista huolimatta.

Alusten tilaaminen uudelta telakalta teetti uudenlaisen ratkaisun rakennusajan vakuuksiin: Turun Seudun Osuuspankin johtajat Korpela, Viemerö, Peltokangas ja Naukkarinen sekä Valtiontakuukeskuksen johtaja Viljanen yhdessä telakan kanssa rakensivat vakuuspaketin, jossa Merivoimille rakennettavan laivan aluskiinnitys oli telakan omistajien vakuuksien lisänä alusten rakennusaikana. Se oli ensimmäinen kerta, kun yksityisellä rahoituslaitoksella oli sotalaiva vakuutena! Rakentaminen oli todella turvallista, kun sen edistymistä ja rakennuskustannuksia valvoivat tilaajan lisäksi sekä pankin että valtion takuukeskuksen johtajat.

Alusten perussuunnitteluun kuului tarjouksen mukaisesti laajat avovesi- ja jäämallikokeet, jotka toteutettiin VTT:n ja Teknillisen korkeakoulun koealtaissa Otaniemessä. Suunnittelua, mallikokeita, laitevalintoja ja tietysti kaikkia töitä ohjasivat Merivoimien edustajat lujalla, mutta ystävällisellä otteella insinöörikommodorien Alpo Tuurnala, Pekka Lopmeri, Vesa Lappalainen ja joissakin kohdin myös insinööriamiraali Auvo Vappulan johdolla. Rakennusvalvojina olivat alusten päälliköt ja konepäälliköt insinööri Raimo Kärnän johdolla. Tekninen ratkaisu osoittautui oikeaksi sekä avovesiajoon että jäänmurtoon: Alusten propulsio puolitunneleissa toimi jopa odotettua paremmin! Aluksessa on pitkä keularamppi, joka mahdollistaa lastauksen ja purkauksen erilaisista laitureista ja rannoilta sekä lyhyt peräramppi lastaukseen. Perärampin saranointi voidaan myös valita ylös miinanlaskutilanteita varten. Vain kerran koeajoilla onnistuttiin ohittamaan kaikki suojat ja säheltämään perärampin kaikki saranat irti-asentoon: oli hyvä huomata, että ramppi sei silloinkaan pudonnut:

Pansio luovutettiin Merivoimille 25.9.1991 ja Pyhäranta vuoden 1991 lopussa. Keväällä 1992 luovutettiin sarjan kolmas sisaralus Pyhäranta Rannikkotykistön käyttöön.

Merivoimat tilasi vuonna 2013 koko alussarjalle Midlife Upgrade –elinkaaripäivityksen suunnittelun ja toteutuksen Atlas Electronic Oy Finlandilta, jolle suunnitteluosuudesta vastasi ILS Oy ja telakkatoteutuksesta Uudenkaupungin Työvene Oy. Koko sarjan uudistustyöt valmistuivat vuonna 2016.