Lautta-alukset Aura ja Aurora

Merenkulkulaitos tilasi Olkiluodon telakka Oy:ltä lokakuussa 1993 ILSOy:n konseptin mukaan suunnitellun kahden auto-matkustajalaivan sarjan rakentamisen Iniön ja Hiittisten saarten yhteysaluksiksi. Konseptia oli valmisteltu myrskyisässä ilmapiirissä, jossa vastakkain olivat ”suurlautta” mantereen ja pääsaaren välille ja yhteysalus, jonka reitti olisi pitempi ja kulkisi saaresta toiseen. Merenkulkuhallituksen Saaristomeren laivakalustosta vastaavan Veijo Hiukan vahva ja perusteltu mielipide voitti ja päätöksen mukaan sekä Hiittisten että Iniön saaret tulivat saamaan omat suurlauttansa. Tosin liikenneministeri Ole Norrbackin mielestä tilattu suurlauttakin on liian pieni.

Aluksen suunnittelu noudatti pitkälle samoja ratkaisuja, jotka Paraisten-Nauvon välisissä lautta-aluksissa oli hyviksi havaittu. ”Melkein kuin Falco, mutta Iniön lautta tulee paremmin murtamaan jäitä ja on selvästi matkustajaystävällisempi”, hehkutti Åbo Underrättelser lauantain numerossaan 2.7.1994.

Laivojen suunnittelussa nuo mainitut omistajan toiveet pyrittiin toteuttamaan mahdollisimman hyvin. Alusten rungon muotoa muutettiin jäänmurtotehon parantamiseksi ja aluksiin rakennettiin mukavat matkustajasalongit siltakannelle, josta on hyvä näköala saariston luontoon. Ensimmäinen laiva, M/S Aura valmistui marraskuussa 1994 ja sijoitettiin Hiittisten reitille ja toinen, M/S Aurora, Iniöön vuotta myöhemmin, lokakuussa 1995. M/S Auroraan asennettiin kokeilumielessä Aquamasterin vastakkainpyörivät (CRP) azimuth-potkurilaitteet: Valmistaja halusi referenssin uudesta tehokkaasta jääajoon sopivasta potkurityypistä ja lupasi Merenkulkuhallitukselle, että jos Tilaaja takuuajan lopussa ei ole tyytyväinen valintaa, alukseen vaihdetaan vakiotyyppiset azimuth-potkurilaitteet valmistajan kustannuksella.

Kumpikin alus otettiin kohdesaarissa erittäin hyvin vastaan. Saariston elinolosuhteitten katsottiin parantuneen huomattavasti, kun lauttayhteys toimi luotettavasti ympäri vuoden, pystyi ottamaan raskaita niin raskaita kuljetuksia, kuin maanteillä oli lupa kuljettaa ja myös saaristolaisten ja turistien henkilöautoille oli tilaa. Iniössä tosin alkuvuosina vitsailtiin ”evakuointilautoista”: Pystyihän alus ottamaan kaikki Iniöön rekisteröidyt 50 autoa ja siellä vakituisesti asuvat ihmiset ja kotieläimet kerralla kyytiin. Muutaman vuoden kuluttua kummallakin saarella todettiin, että alukset ovat ruuhka-aikoina täynnä ja että keskimäärin alusten kapasiteetti on sopiva sekä saariston elinkeinoille, asukkaille ja matkailijoille.

Laivojen takuutelakoinnit tehtiin noin vuosi kummankin aluksen luovutuksen jälkeen. Takuutöiden jälkeen pidetyssä kokouksessa johtaja Veijo Hiukka muistutti Aquamasterin kanssa tehdystä sopimuksesta: Hän ilmoitti kiitospuheessaan, että haluaisi vaihtaa toisen aluksen propulsiolaitteet, kuten alusten rakennusaikana oli sovittu. Auroran vastakkain pyörivät potkurit olivat säästäneet jopa enemmän polttoainekuluissa, kuin mitä valmistaja oli luvannut! Hiukka ehdotti huumori silmäkulmassaan, että tehdään vaihto, mutta niin, että kumpaankin tulisi vastakkain pyörivät potkurit. Aquamaster kiitti ja kertoi, että useiden tutustumiskäyntien tulokset olivat vakuuttaneet niin monia asiakkaita, että tällä hetkellä ei vastakkain pyöriviä ehditä tekemään niin paljon, kuin niitä haluttaisiin tilata. Vaihtoa ei tehty, mutta varustamo, telakka, suunnittelija ja laitevalmistaja olivat kaikki tyytyväisiä!